Latu
Administrator
member is offline
Stragediset tiedot tästä käyttäjästä:
Total Posts: 43
|
Post by Latu on Feb 9, 2015 16:45:08 GMT
Painswick Lachlan "Hans"
Punahallakko ratsuponiruuna, tuntiponi tasolla alkeis-vaativa. Hansin omat sivutHoitajana toimii Emmy, joka myöskin kirjoittaa tähän hoitokirjaan.
|
|
ems
Tulokas
member is offline
Stragediset tiedot tästä käyttäjästä:
Total Posts: 2
Gender:
|
Post by ems on Feb 11, 2015 14:16:10 GMT
Puiden välistä pilkotti hiljalleen aurinko, kun katselin automme ikkunasta maisemia. Olin matkalla Lumokseen ensimmästä kertaa, sillä sain sieltä ehkä maailman söpöimmän hoitoponin, jonka luonteessakaan ei kuulema ole moittimista.
Tallille päästyäni olin ihan pihalla (kirjaimellisestikin..), en tiennyt yhtään minne pitäisi mennä ja mitä pitäisi tehdä. Piha oli hiljainen siihen aikaan, ainoastaan hevosten pärskähdykset ja heinän rouskutus kuuluivat. Kiertelin hetken aikaa, katselin ympärilleni ja rapsuttelin tarhan aitojen välistä hevosia. Jatkoin matkaani suureen tallirakennukseen, joka oli moitteettomassa kunnossa sisältä päin.
Pitkää käytävää pitkin astellessani tarkkailin ympäristöä ja koitin etsiä jotakuta auttamaan minua. Pian punatukkainen mies käveli minua kohti ja murahti yhtäkkiä:
"Jos olet se uusi tallilainen niin voit aloittaa päiväsi siivoamalla Hansin karsinan, eikä pyörimällä ympäriinsä"
Ujona ihmisenä muutuin aivan punaiseksi ja minähän tottelin. Etsin jonkun aikaa kottikärryjä ja talikkoa, jonka jälkeen suuntasin karsinalle. 'Olikohan se ees tää karsina..' Ajattelin mielessäni, mutta aloitin silti siivoamaan sitä. Jonkin aikaa siivottuani kuului naisääni:
"Mitä sinä Källin karsinaa tähän aikaan siivoat? Oletko sinä Emmy?"
Naisääni taisi olla tallin toinen pitäjä Thornhild. Nolostuin ihan hirveästi, laskin talikon ja sanoin että Icarus sanoi, että on minun tehtäväni siivota Hansin karsina. Joka tosin paljastuikin Källin karsinaksi..
"No herran jestas, ei sinun ensimmäisenä päivänäsi tarvitse! Hansin karsina on muuten viereinen. Tule kanssani tapaamaan itse Hansia." Thornhild tokaisi ja veti minut mukaansa ulos tarhoille. Juttelin naisen kanssa pitkään ja samalla rapsuttelin kauniin väristä ruunaa innokkaasti. Esittelin Hansille itseni, annoin sen tutustua minuun rauhassa ja sen jälkeen lähdimme Thornhildin kanssa tarhoilta pois.
Äitini tuli hakemaan minua, joten sanoin mukavalle naiselle heipat ja hyppäsin auton kyytiin. Ensimmäisen päiväni täällä tulen kyllä muistamaan..
|
|
ems
Tulokas
member is offline
Stragediset tiedot tästä käyttäjästä:
Total Posts: 2
Gender:
|
Post by ems on Feb 17, 2015 15:54:28 GMT
Pikkusiskoni Wilma oli mukanani tänään tallilla, kun kävin hoitamassa Hansia. Ärsyttävä 10-vuotias kakara roikkui lahkeessani jatkuvasti ja minä olin hermostunut sen takia. Tiesin kuitenkin, että pääsisin kohta jo rakkaan hoitoponini luokse, joten en viitsinyt edes huutaa vanhemmilleni asiasta. Kävelin tallin sisälle Wilma perässäni ja katselin ympärilleni. Ei Icarusta, huh, sillä minua hieman pelotti hänen mulkoilunsa. Thornhild oli onneksi mukava ja antoi minulle luvan puuhailla Hansin kanssa maastakäsin kentällä. Kävin siis hakemassa ruunan tarhastaan ja laitoin sen käytävälle kiinni. Hansilla oli loimi päällä, joten ensi töikseni riisuin sen ja kävin sitten hakemassa harjat. "Mitä sinä teet?" Wilma kysyi ja vastasin ehkä hieman tylystikin hänelle harjaavani Hansin karvan puhtaaksi. Siitä seurasi liuta lisäkysymyksiä ja pian harkitsinkin jo siskoni heittämistä lantakasaan. Pitkin rauhallisin vedoin harjasin Hansin ruskeaa karvaa pölyharjalla loppujen lopuksi välittämättä pikkusiskoni touhuista. Onneksi ruunan seura rauhoitti ja se lämmitti mieltäni, kun se rennosti seisoi käytävällä nauttien huomiosta. Vaihdoin pian pehmeämpään harjaan ja suin huolellisesti sen jalat, kainalot ja mahan. Poika osoitti mieltään kainaloita harjatessa, mutta komensin sitä napakasti ja siihen se loppui. Miten ihanan helppo poni.. Putsasin vielä kaviot ja sen jälkeen selvitin harjan ja hännän. Wilma oli löytänyt tekemistä tallin käytävän harjaamisessa, joten ainakin hän jätti minut hetkeksi rauhaan. Nappasin Hansille porkkanaa taskustani ja annoin sen sille kämmeneltäni. Ruuna hörähti minulle ja tönäisi turvallaan lisäporkkanoiden toivossa. Se joutui kuitenkin tyytymään rapsutuksiin, jonka jälkeen lähdin taluttamaan sitä kentälle.
Ulkona oli kylmä, mutta sää oli todella hyvä. Aurinko pilkotti puiden takaa ja tuulta ei ollut juuri ollenkaan. Pärjäsin siis yllättävän hyvin suht. ohuessa takissani ja ratsastushousuissa. Taluttelin Hansia rauhallisesti kenttää ympäri ja pysäyttelin sitä välillä. Ruuna oli ehkä liiankin helppo tällaiseen, sillä se totteli kaiken ja kulki nätisti pää alhaalla perässäni. Halusin kuitenkin luoda siihen jonkinlaista sidettä, ennenkuin nousisin selkään. Pian kentälle käveli isokokoinen puolierinen, jonkinlainen ruunikko väriltään. Ihailin ratsukon verryttelyä talutellessani samalla Hansia ja välillä tunsin kateuden nousevan korvien väliin. Olinhan minä "vain" hoitaja, enkä saisi varmaan koskaan omaa hevosta. Toisaalta minun pitäisi olla onnellinen siitä, että olen juuri Hansin hoitaja, eikä kukaan muu.
Toisen ratsukon verrytellessä otin pieniä ravipätkiä Hansin kanssa, sillä jalkojani alkoi paleltaa ja halusin pysyä liikkeessä. Väistelimme jatkuvasti puoliveristä, jonka nimeksi selvisi Nemo. Se kävi hieman hermoilleni, mutta enhän minä voinut kenttää vain meille kahdelle omia. Myös Hans alkoi olla sitä mieltä, että oli aika lopettaa, sillä se ei jaksanut enää kovinkaan keskittyä ympyröiden kiertoon ja tempon vaihteluihin, kun en edes selässä ollut. Nappasin vielä porkkanan palan takkini taskusta ja annoin sen sille. Sitten talutin pojan talliin.
Loimittaessani Hansia tajusin kokonaan hävittäneeni Wilman. Olin niin keskittynyt ruunan kanssa touhuiluun, että siskoni oli ilmeisesti keksinyt parempaa tekemistä. Vietyäni Hansin tarhaan alkoi Wilman etsiminen. Menin talliin kuljeksimaan käytävälle ja kurkin jokaiseen karsinaan, mutta mitään ei näkynyt. Pian kuitenkin kuulin kitinää ja voimakkaita askelia. Kyllä, löysin siskoni. Hän oli Icaruksen toisella puolella, vahva mies piti sisartani takin olkamuksesta kiinni ja mulkaisi minuun.
"Tämä paholainen oli sekoittelemassa hevosten ruokia ja näin ollen n.kymmenen litraa kauraakin meni hukkaan. Voisitko seuraavan kerran jättää hänet kotiin, vai pistetäänkö laskua perään?" Icarus sanoi ja päästi Wilman käsistään. Minä valahdin aivan punaiseksi, poskiani kuumotti ja jalat menivät makaroniksi. Toisaalta olin myös raivoissani Wilmalle.
"E-e-en o-ota häntä e-enää m-m-mukaan.." Värisevällä äänellä sanoin ja pää maassa lähdin tallista ulos. Wilma itki katumuksesta, enkä minä jaksanut edes huutaa hänelle, koska säikähdin niin paljon Icaruksen reaktiota. 'Kotona se saa kuulla kunniansa' ajattelin ja menimme yhdessä tallin pihalle odottamaan isäni tuloa.
// En kovin usein kommentoi tai ainakaan syyttä, mutta nyt on pakko antaa krediittiä realistisuudesta, jotenkin sitä palautui itsekin hoitaja-aikoihinsa tätä lukiessa... - Latu //
|
|