Epäselvyyksiä
Kaivoin taskustani tupakka-askin ja sytkärin kävellessäni polkua pitkin poispäin tallista. Sisälläni kiehui edelleen tallilla tapahtuneen välikohtauksen seurauksena. Sytytin tupakan ja työnsin sytyttimen takaisin taskuuni. Kävellessäni päämäärättömästi eteenpäin, palasin mielessäni takaisin tämän aamun tapahtumiin:
Isäni oli tuonut minut tallille ja luvannut hakea yhden ja kahden välillä pois. Thornhild oli luvannut, että saisin tänään ratsastaa Gaian kentällä, Icarus kuulemma oli taas vaihteeksi vallannut koko maneesin käyttöönsä omiin tarpeisiinsa. Tallilla ensiks katselin ympärilleni, päivän sää oli lauhempi kuin viimeksi, joten viihdyin jopa hetken tarhojen luona silittämässä ruunikkoa täysveritammaa, Thornhild oli tainnut aiemmin mainita tämän huolellisesti loimitetun otuksen nimeksi Jazzyn.
Kun vihdoin astelin talliin, huomasin karsinoiden siivoamisen olevan vielä pahasti kesken. Reippaasti hain talikon ja kottikärryt ja aloitin karsinoiden siivoamisen. Puhdistin vain pari Gaian karsinan lisäksi, mutta heti, kun olin lopettamassa, asteli talliin kimon orin kanssa Icarus. Kylmää mulkaisua seurasi pieni tervehtivä ja ehkä jopa hyväksyvä nyökkäys, johon vastasin aivan yhtä hiljaisella tervehdyksellä, olinhan jo turhautumistani saanut sentän purettua lannan lappamiseen.
Kun palasin lantalasta ilman kottikärryjä, tunsin jäätävän katseen selässäni. En jaksanut välittää asiasta, vaan hain tyynen rauhallisesti Gaian varusteet satulahuoneesta ja vein ne tamman karsinalle odottamaan. Tarkastin kaiken olevan kunnossa, Thornhild oli sanonut, ettei Gaialle tullut kuin satula ja suitset, ei edes suojia.
Gaia seurasi minua kiltisti tarhasta talliin, eikä ollut moksiskaan, kun sähelsin hetken portin kanssa. Tallissa Gaia seisahtui omaan karsinaansa ja otin riimun pois siltä päästä ja asetin sen karsinan ovessa olevaan naulaan roikkumaan riimunnarun kanssa. Riisuin ohuen talviloimen ja asetin sen siististi viikattuna loimitelineeseen. Nappasin suan ja pölyharjan käteeni ja su’in jo pikkuhiljaa irtoavaa talvikarvaa pois. Gaia nautiskeli pää roikkuen ja silmiään hetkittäin ummistaen huomiosta.
Gaia ei ilahtunut satulan näkemisestä, mutta rauhallisesti laitettuna, se hyväksyi asian täysin. Rauhallisesti kiinnitin satulavyön ensimmäisiin reikiin ja hetken rapsuttelin tammaa, kunnes kiristin vyötä reikä kerrallaan. Vaikka tyttö näyttikin hetkellisesti hapanta naamaa, ei se silti mitään tehnyt. Kuolaimien kanssa sain hetken houkutella Gaiaa avaamaan suunsa, mutta ei se päätään nostellut taivaisiin.
Kentällä Gaia odotti kiltisti, kun kiristin satulavyötä ja säädin jalustimet sinnepäin. Sain hetken venytellä lyhyitä jalkojani, jotta pääsin tukevasti ponnistamaan jalustimesta, en ollut hetkeen näin isolla hevosella ratsastanutkaan. Gaia lähti liikkeelle merkistäni ja tunsin sen olevan hieman tahmea ja jäykkä. Pohdin omaa itseäni, tottakai se jänitti, kun oli ensimmäistä kertaa uuden hevosen selässä, mutta koitin parhaani mukaan myödätä hevosen liikettä ilman, että ylävartaloni lähtisi elämään.
Alkuverryttelyjen päätteeksi tamma alkoi jo olla paljon rennompi, haki itse tuntumaa kiltisti ohjasta ja seurasi pienimpiäkin apujani. Loppua kohti liikkeet ja reaktiot alkoivat olemaan terävämpiä, varsinkin varmasti siksi, että valmistelin tehtävät paremmin. Gaia vaikutti oikeasti mukavalle ratsulle, enkä edes huomannut, että olin saanut Thornhildistä itselleni yleisöä.
Loppukäyntien ajaksi nainen tuli viereeni kävelemään ja kehui ratsastustani. Eiväthän minun kouluratsastustaitoni mitkään päätähuimaavat olleet, mutta ei esteradalle kuitenkaan yhtään isommissa luokissa ollut mitään asiaa selkä notkolla kuolaimeen purevan Ferrarin kanssa, perusasia täytyi olla hallinnassa. Varsinkin rauhallinen, johdatteleva työskentelyni oli Thornhildin mieleen. Yhteistyön myötä saisin varmasti vieläkin kokoamista ja liikettä aivan uudelle tasolle. En minä kuitenkaan viitsinyt sanoa, ettei minusta olisi koulukenttien aitojen viertä tallaamaan, esteet olivat vieneet sydämeni.
Thornhild toi Gaialle fleeceloimen, jonka jätin toppaloimen alle, ja annoin tamman juoda lämmintä melassivettä. Gaian juotua ämpärin tyhjäksi vein sen takaisin tarhaan. Palattuani talliin aloin keräämään Gaian tavaroita viedäkseni ne takaisin paikoilleen, mutta betonilattiaa vasten kopisevat askeleet anastivat huomioni.
– Kuka antoi sinulle luvan ratsastaa ilman valvontaa siitostammalla? Icarus kysyi kireällä äänellä.
– Thornhild, vastasin.
– Jatkossa et ratsasta ilman valvontaa, varsinkaan kantavana olevilla tammoilla.
Hölmistyneenä katsoin Icarusta ja nappasin vielä suitset käteeni.
Minun ei tarvitsisi katsella kenenkään naamaa, jollen haluaisi. Pystyin juuri ja juuri hillitsemään itseni ja hammasta purren marssin satulahuoneeseen.
-----
Niinpä kello oli nyt jo lähemmäs yhtä. Potkaisin pakkasen kovettamaan lumikokkaretta, joka särkyi useammaksi pieneksi paakuksi. Potkin lähelle jääneitä paakkuja kauemmaksi samalla polttaen tupakkani loppuun. Tiesin, että minun täytyi palata takaisin talliin, joten vastahakoisesti lampsin pihaan. Hiljaa menin sisälle taliin ja otin kypäräni naulasta, johon se oli jäänyt. Oleskelutilassa avasin tyhjyyttä ammottavan, minulle osoitetun kaapin ja asetin kypärän sen ylähyllylle. Poistuin tallista ja olin törmätä Icarukseen, joka mulkaisi minua vielä kertaalleen ja katosi tallin sisälle. Isäni mersun keula kääntyi samall pihaan.
hm2