Post by Latu on Feb 11, 2015 18:44:12 GMT
// Jaa-jaa-jasnyyy! //
Vuosi oli alkanut näyttämään ensimmäisiä kevään merkkejään: talitintit olivat jo aloittaneet titityynsä, aurinko paistoi ja sulatti säteineen lunta plussakelien helliessä tiukan talven jälkeen. Päivät olivat pidentyneet ja suuret suolatut tiet sulaneet, eikä Icarusta enää nyppinyt läheskään yhtä paljon ajaa päivittäin edestakaisin akselilla koti-Shelyes-Lumos-Shelyes-koti, vaikka syksyllä hänestä oli tuntunut että väsymyskuolema korjaisi stressatun ihmispolon alle kuukauteen. Nyt kun vihdoin Svolværista oli löytynyt sopiva asunto olivat matkatkin lyhentyneet huimasti — Shelyesissä Sirius-orinsa aamu- ja iltatoimien hoitaminen ja satunnaiset opettajanpestit pitivät Icaruksen tiiviisti saariryhmän pääkaupungissa, mutta eipä onneksi matka "oikealle" työpaikalleenkaan ollut päätähuimaava. Tilanne oli siis oikeastaan vallan mallillaan, ellei laskettaisi ikuisena jarruna toimivaa Thornhildiä joka tahtoi vain lepsuilla ja harrastella pienine poneineen ja hyysätä lapsia ja teinejä pitkin tallia... Icarus oli lopulta myöntynyt pitkin hampain hyväksymään siskonsa idean ratsastuskoulusta sillä ajatuksella että koulu olisi tavoitteellinen ja tehokas, ja niin vissiinkin joo... No, nypertäkööt pikkusisko rauhassa söpöilyjään, Icarus piti oman osansa tallista —kisa- ja yksityishevoset lähinnä— sentäs oikealla tasolla ja vaativuudella. Phyh!
Siitä loistavana esimerkkinä oli tänä keväisenä päivänä saapuva yksityinen, tallin ensimmäinen laatuaan ja niin ulkonäöltään kuin kapasiteetiltaankin sitä mitä Icarus asiakkailtaan mieluusti odotti. Mies nojaili tallin seinää vasten tapansa mukaan jälleen uutta tupakkalaatua poltellen (Arabesque, mieto) välittämättä siitä että hänen siskonsa ei pitäisi siitä lainkaan, katsellen ajatukset tyhjäkäynnillä pihatielle. Aurinko lämmitti kasvoja ja vesi tippui räystäiltä, aurinkolasit olisivat olleet kova juttu. Mitä ihanin päivä, Icaruksen huulilla olisi voinut nyt bongata harvinaisen hymynkareen mikäli kukaan olisi ollut näkemässä.
Lähestyvän auton moottorin ääni voimistui, tupakka tumppaantui nopeasti vasikannahkaisen, ruskean ratsastussaappaan kannan alle.
Vuosi oli alkanut näyttämään ensimmäisiä kevään merkkejään: talitintit olivat jo aloittaneet titityynsä, aurinko paistoi ja sulatti säteineen lunta plussakelien helliessä tiukan talven jälkeen. Päivät olivat pidentyneet ja suuret suolatut tiet sulaneet, eikä Icarusta enää nyppinyt läheskään yhtä paljon ajaa päivittäin edestakaisin akselilla koti-Shelyes-Lumos-Shelyes-koti, vaikka syksyllä hänestä oli tuntunut että väsymyskuolema korjaisi stressatun ihmispolon alle kuukauteen. Nyt kun vihdoin Svolværista oli löytynyt sopiva asunto olivat matkatkin lyhentyneet huimasti — Shelyesissä Sirius-orinsa aamu- ja iltatoimien hoitaminen ja satunnaiset opettajanpestit pitivät Icaruksen tiiviisti saariryhmän pääkaupungissa, mutta eipä onneksi matka "oikealle" työpaikalleenkaan ollut päätähuimaava. Tilanne oli siis oikeastaan vallan mallillaan, ellei laskettaisi ikuisena jarruna toimivaa Thornhildiä joka tahtoi vain lepsuilla ja harrastella pienine poneineen ja hyysätä lapsia ja teinejä pitkin tallia... Icarus oli lopulta myöntynyt pitkin hampain hyväksymään siskonsa idean ratsastuskoulusta sillä ajatuksella että koulu olisi tavoitteellinen ja tehokas, ja niin vissiinkin joo... No, nypertäkööt pikkusisko rauhassa söpöilyjään, Icarus piti oman osansa tallista —kisa- ja yksityishevoset lähinnä— sentäs oikealla tasolla ja vaativuudella. Phyh!
Siitä loistavana esimerkkinä oli tänä keväisenä päivänä saapuva yksityinen, tallin ensimmäinen laatuaan ja niin ulkonäöltään kuin kapasiteetiltaankin sitä mitä Icarus asiakkailtaan mieluusti odotti. Mies nojaili tallin seinää vasten tapansa mukaan jälleen uutta tupakkalaatua poltellen (Arabesque, mieto) välittämättä siitä että hänen siskonsa ei pitäisi siitä lainkaan, katsellen ajatukset tyhjäkäynnillä pihatielle. Aurinko lämmitti kasvoja ja vesi tippui räystäiltä, aurinkolasit olisivat olleet kova juttu. Mitä ihanin päivä, Icaruksen huulilla olisi voinut nyt bongata harvinaisen hymynkareen mikäli kukaan olisi ollut näkemässä.
Lähestyvän auton moottorin ääni voimistui, tupakka tumppaantui nopeasti vasikannahkaisen, ruskean ratsastussaappaan kannan alle.