Ricci
Tulokas
member is offline
Stragediset tiedot tästä käyttäjästä:
Total Posts: 10
Gender:
|
Post by Ricci on Feb 9, 2015 13:24:45 GMT
Källi on nimensä veroisesti varsin ovela poni. Ehdoton karkaamisenmestari, sekä energinen pakkaus.
Milwaukeea LF Tiikerinkirjava risteytysponitamma, 0v Säkä 140cm, koulutetaan Omistaja Ricci Hansen SIVUILLE
|
|
Ricci
Tulokas
member is offline
Stragediset tiedot tästä käyttäjästä:
Total Posts: 10
Gender:
|
Post by Ricci on Feb 20, 2015 17:09:15 GMT
#1 Minun Uljas Mustani 20.2.2015
Seisoin valkean tallin edessä ja odotin hermostuneena hevostrailerin saapumista pihaan. Vilkuilin alituiseen iphoneni kelloa, joka ilmoitti hyvin selvästi auton olevan jo tunnin myöhässä. Kello oli nyt kuusi ja hämärä ilma kertoi hyvin, ettei enää ollut päivä. Minä kun olin suunnitellut tuovani nuoren ponini uuteen kotiinsa valoisaan aikaan, jolloin ympäristö ei ehkä olisi aivan niin pelottava kuin se saattaisi pimeällä vaikuttaa. Siihen se idea oli sitten tyssännyt. Traileria ei vain näkynyt missään, eikä kuljettaja vastannut puhelimeen. Ei siinä mitään, että autoa ajaessa olisi puhelimeen pitänyt vastata...
Lopulta kuitenkin odotukseni palkittiin ja musta traileri valui hitaasti bemariin kiinnitettynä tallin pihamaalle. Pieni ärtymykseni ehti välittömästi kadota nähdessäni, kuinka traileri huojui edestakaisin, aivan kuten se olisi ollut merihädässä. Sisältä kuului sen lisäksi korvia raapaiseva hirnunta ja tällöin lähes syöksähdin sisälle traileriin katsomaan olinko saanut virhetoimituksen hevoslastissa.
Mutta ei, onneksi. Kaikki oli kunnossa tai siis oikea poni oli kyydissä, mutta varsani näytti taas olevan täysin shokissa. Sen vieressä nimittäin seisoi toinen hevonen, joka oli läpikauttaaltaan hiestä märkä. Se selvästi stressasi tilannetta ja sai minun nuorikkoni kalpenemaan sen rinnalla.
Isompi hevonen potkaisi seinää äkäisenä kun en päästänytkään sitä pikaisesti pois "monsterin kidasta", mutta ärähtäessäni sille, se tyytyi katselemaan minua vain korvat luimussa. Sitten pujahdin puomin alta rapsuttamaan järkyttyneen näköistä täpläponiani, joka kääntyi katsomaan minua korvat hörössä. Oli se niin suloinen, vaikka alkuun olin ollut sitä mieltä, että halusin hevosen, joka näytti enemmän Uljas Mustalta kuin pieneltä inkkariponilta. Nyt en kuitenkaan olisi vaihtanut sitä mihinkään. Se oli vain niin herttainen.
Pian lastaussilta avattiin ja hieman lihavamman puoleinen mies seisoi haalarissaan sen takana. Mies vain mörähti jotain epäsäännöllistä tervehdykseksi, mutta näin toisen elekielestä, että ukko haluaisi vain, että ottaisin ponini pois, jotta hän voisi jatkaa matkaansa mahdollisimman pian. Niin minä teinkin.
Auton kurvattua pois pihasta, seisoin jälleen Lumoksen etupihalla, mutta nyt riimunnaruni päässä oli oma ponini. Se puuskutti sieraimet suurina ja ihmetteli uutta paikkaa uteliaana. Mihin se olikaan joutunut?
|
|