#01 — Liian kaunista kuolevaisille
"Jaa-a, ei hyvältä näytä."
Eläinlääkärin sanat saivat kylmän kouran puristamaan Icaruksen sydäntä, ja nopea vilkaisu siskonsa Thornhildin kalpeisiin kasvoihin tiesi ettei hän ollut suinkaan ainoa. He seisoivat hiljaa hievahtamatta lääkärin painaessa vielä toistamiseen stetoskoopin kimon tamman kupeelle, toiveikkaana siitä että ehkäpä sieltä sittenkin kuuluisi jotain; mutta ei kuulunut. Lääkäri nosti katseensa ja pudisteli päätään osaanottavan näköisenä, varsan menettäminen ei ollut koskaan paatuneimmallekaan kasvattajalle helppoa. Icaruksen suupielet venyivät tiukaksi viivaksi silmien luodessa aavistuksen paheksuvan katseen siskoonsa, joka oli nostanut käden suulleen sen näköisenä että alkaisi herkkistelemään. Ei tässä nyt sentäs itkemään tarvitsisi ruveta, parempi tuuri ensi kerralla — olettaen tietenkin että Gaia selviäisi kuolleen varsansa luomisesta. Tallin ikkunasta paistoi lämmin kevätaurinko mutta käytävällä seisovalta joukolta oli keväiset tunnelmat kaukana.
Huhtikuu vuonna 2015 oli lämmin ja keväinen, satunnaiset sitkeät vihreät olivat jo ryhtyneet vilkuttelemaan aurinkoisilla rinteillä ja leskenlehtiäkin puski pientareilla, olivatpa suurin osa muuttolinnuistakin löytäneet tiensä lofoottien Austvågøyan saarelle muutamia viikkoja etuajassa. Talleilla varsabuumi oli käynnistynyt eikä Lumoskaan ollut jäänyt moisesta pyörityksestä paitsi: aprillipäivän iltana maailmaan saapui todellinen aprillipilojen kruunaus, kirjava täysveritamma Boo, joka oli sekä kasvattajiensa että ylpeän Jazzy-emänsä silmäterä.
Samoihin aikoihin oli myöskin uhkean espanjalaistamman Gaian laskettu aika ja jännityksellä talli suorastaan pidätti henkeään nähdäkseen millainen ihmeellinen ilmestys syntyy kun risteytetään elegantti saddlebred ja barokkimainen PRE. Lasketusta ajasta kului päivä, toinen, kolmas... Viikko, toinen... Yliaikaan kantaminen ei ollut tavatonta ja vanhan viisauden mukaan itsensä odotuttajat olivat aina orivarsoja, mutta jokin ei silti tuntunut olevan oikein. Gaia ei näyttänyt mitään merkkiä harkitsevansakaan synnyttävänsä, ja välillä se saattoi itselleen epätyypillisesti seistä viettävän tarhansa alakulmassa päätään apaattisesti roikottaen. Tuuli heilutteli kauniin tamman kiharaisia, harmaita jouhia sen seisoessa tuntikaupalla pää roikkuen. Muut tammat jättivät sen ymmärtäväisesti rauhaan, mutta Thornhild oli saanut tarpeekseen ja soitti päivystävän eläinlääkärin antamaan tuomion jonka kaikki jo oikeastaan ennalta arvasivat. Näitä asioita ei tarvinnut tietää, ne tunsi selkäpiissään. Varsa oli kuollut.
Ikävä tosiasia varmentui ultralla: kohdussa ei liikkunut kertakaikkisen mitään. Kaunis, täysin valmis pieni ihme makasi siellä sykkyrällä näkemättä koskaan ihmeellistä maailmaa lämpimän ensikotinsa ympärillä. Nyt se täytyisi vain saada pois niin ettei Gaialle sattuisi huonommin. Varsomista lähdettiin käynnistämään keinotekoisesti lääkkeillä, lääkäri lähti vielä jatkamaan kierrostaan mutta käski soittamaan heti kun synnytys näyttäisi käynnistyvän jotta hän voisi olla paikalla auttamassa emätammaa puskemaan elottoman painon kohdustaan. "Voisi olla hevosten herpesvirus, syy kyllä ihan varmasti saadaan selville" lääkärinä toimiva vanhempi nainen koitti lohduttaa.
"Aina voisi olla huonomminkin" Icarus totesi katsoessaan eläinlääkärin farmarin takavalojen loittonemista. Thornhildin teki mieli sivaltaa veljelleen takaisin jotain pistävää, mutta jätti kuitenkin sanaisen säilän huotraansa ja tyytyi vain luomaan niin synkän katseen mieheen kuin pystyi. Ääliöllä ei ollut kyllä niin minkään valtakunnan tunteita! Hilda tuhahti ja kääntyi kannoillaan, irroitti Gaian käytävän naruista ja talutti karsinaan. Pettymyksen ja ärtymyksen yhteisvoimin pienet kimmeltävät kyyneleet tunkeutuivat vaaleaverikön silmäkulmiin, hän pyyhkäisi ne nopeasti pois hihallaan. Tämähän oli vain elämää... Hilda halasi kaunista tammaa ja samalla hetkellä pato murtui. Nainen hautasi kasvonsa Gaian runsaaseen harjaan ja itki valtameren ulos silmistään. Se kaikki oli niin epäreilua! Miksi juuri heille kävi niin? Pitkään ja hartaasti he olivat odottaneet Gaian varsaa, kaikki oli näyttänyt menevän hyvin, luvassa olisi ollut varmasti maailman kaunein voikkovärinen varsa ja nyt se kaikki oltiin viety pois heiltä. Hemmettiin herpesvirukset ja muut syyt,
miksi juuri he ja miksi juuri Gaia?Sinä iltana talli suljettiin tavallista aikaisemmin ja hoitajatkin passitettiin kotiin jo iltakuudeksi. Illalliseksi kelpasi purkkinuudeli jopa kulinaristiselle ja ruoastaan tarkalle Icarukselle, sillä tänä iltana ei kumpikaan sisaruksista tahtonut kokata. He vain tuijottivat silmä kovana videokuvaa karsinasta numero 43. jossa Gaia oli näennäisen normaalisti. Kaksikko makasi sohvalla television äänet taustamölynään, katsellen lasittuneilla silmillään tylsää realitysarjaa sinkkunaisista. Icarus oli jo ehtinyt puoliksi torkahtamaankin kun varttia vaille seitsemän Thornhild herätti hänet. "Nyt se kait alkaa" nainen sanoi uneliaalle ja herätyksestä ärtyneelle veljelleen, jonka suuttumus varisi saman tien pois ja jalat ponkaisivat salamana ylös sohvalta soittamaan iltapäivystäjän takaisin.
Kun eläinlääkäri saapui pimeään pihaan oli Gaia jo käynyt makuulle ja hengitti raskaasti. Apuaineilla käynnistetty synnytys oli yleensä nopeampi ja aggressiivisempi kuin luonnollisesti käynnistynyt, eikä aikaa ollut paljon mikäli ongelmia tulisi ja tamma tarvitsisi apua. Kolmikko harppoikin tallin nopeasti kuin tuulispäät, lääkärin vetäessä jo hanskoja vauhdissa käsiinsä. Hiirenhiljainen talli kertoi paljon tilanteen kulusta, edes orit eivät normaaliin tapaansa ilmoittaneet olemassaolostaan kuullessaan ovien aukeavan ja ihmisten astuvan käytävälle. Vain varsomiskarsinasta kuului olkien kahinaa ja vaivalloista ähkimistä, jonka alkulähteenä oli kyljellään polttojen piinaama Gaia.
"Nyt äkkiä vetämään!" Kjerstin-nimelläkin kutsuttu eläinlääkäri käskytti huomatessaan kahden pienen vaalean kavion pilkistävän jo ulkopuolella. Hän siirtyi ammattilaisen varmuudella ja rauhallisuudella karsinaan Gaialle mukavia jutellen, ja kivuissaan tamma selkeästi tiesi saavansa apua tästä tuntemattomasta mutta luotettavan tuntuisesta naisesta. Hän tarttui varovaisesti esiin työntyviin jalkoihin, voiden helpottuneena kertoa että kyseessä olivat etukaviot. Varsa siis tulisi ainakin oikein päin, joten oli vielä erittäin mahdollista että Gaia selviäisi luomisesta ilman fyysisiä vaurioita.
Supistusten tahtiin Kjerstin pikkuhiljaa veti suurikokoisen, kokovalkoisen varsan ulos. Se oli niin kaunis... Ja viaton. Miksi luonto ei antanut sen elää? Maailma oli täynnä pahoja ihmisiä ja kärsiviä jotka tahtoivat jo pois, ja silti kuolema korjasi kaikkien niiden sijaan jotain näin puhdasta ja täydellistä? Sisaruspari katseli hiljaisina varsaa joka makasi liikkumattomana Kjerstinin tutkiessa ääneti ruumista. Gaia nosti päätään ja hörisi, pyörittäen märkää varsakarvaa ylähuulellaan kuvitellen selkeästi varsan siitä vielä nousevan.
"Hetkinen..." Kjerstin silitti valkoista kaulaa ja painoi korvansa vastasyntyneen kyljelle.
Jälleen hiljaisuus jolloin hiuksenkin olisi kuullut putoavan tallin betonilattialle.
"Nyt lämmintä vettä ja paljon pyyhkeitä, heti!" Toivo leimahti kummankin Kristiansenin sisällä. Icarus katosi nahkakengät juoksun tahtiin kopisten hakemaan mitä piti Thornhildin syöksähtäessä karsinaan lääkärinasuisen vierelle. "Elääkö se?" hän kysyi, johon Kjerstin vastasi nyökkäämällä keskittyneenä varsan hieromiseen. Hilda olisi voinut heittää voltin takaperin ilosta vaikka tiesikin tilanteen olevan edelleen kriittinen: pieni varsa ei hengittänyt, sydän sykki olemattomana kuin sammuva liekki. Mutta tämän liekin he eivät antaisi sammua! Paikalle pinkonut Icarus ojensi paksuja pyyhkeitä ja laski sangon höyryävää vettä Kerstinin vierelle, tehden itselleen tilaa elottoman näköisen varsan ympärillä ja alkaen itsekin hieromaan velttoa ruumista pyörivin liikkein. Veri olisi nyt tärkeintä saada kiertämään jotta keuhkot, sydän ja aivot pysyisivät toiminnassa. Gaia seurasi huolestuneena äitinä sivusta lapsukaisensa pelastusyritystä, ynisten ja tönäisten aina välistä turvallaan pienokaistaan. Ele oli kuin suoraan Disneyn siirappisimmasta elokuvasta — "äiti tässä, älä luovuta."
"Voisikohan tästä tehdä leffan?" Thornhild kysyi tunnin kuluttua tukiessaan heiveröistä valkoista varsaa sen etsiessä tietään maitobaarille. Kaikki emästä apujoukkoihin olivat väsyneitä mutta onnellisia, sietivätkin olla: varsan selviytyminen oli oikea ihme. Kjerstin kertoi että mikäli he olisivat odottaneet vielä päivänkin olisi Gaia menehtynyt sisäiseen verenvuotoon ja varsa luultavasti kuollut happivajeeseen joka oli myös aiheuttanut liikkumattomuuden ja niin hiljaiset elintoiminnot ettei niitä kohdun seinän läpi kuullut. Istukka oli vaurioitunut ja iso osa Gaian hapekkaasta verestä valui takaisin elimistöön. Jos synnytystä ei olisi käynnistetty juuri sinä päivänä... No, kaikki tietävät mitä sitten olisi tapahtunut.
Varsa oli muuten orivarsa, aivan kuten vanha tieto lupasikin.